Pääsivu
Tekstin lähde: http://www.canigen.com/geenitestit/geenitestit/dla-monimuotoisuustesti_drb_dqa/
DLA-monimuotoisuustesti (DRB, DQA ja DQB -geenien yhteistesti)
Koirien DLA-monimuotoisuuden seuraaminen ja sen merkitys
Koirilla esiintyy spontaanisti useita erilaisia perinnöllisiä sairauksia samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Useiden sairauksien yleisyys rodussa saattaa olla kuitenkin jopa kymmenkertainen ihmiseen verrattuna. Tämä ilmiö juontuu puhdasrotuisten koirien rotuhistoriasta. Puhtaat rodut on luotu usein muutamasta yksilöstä ja niiden taustalla on aina voimakkaasti sisäsiitosta eli jalostukseen käytetään lähisukulaisia tai ylen määrin samoja yksilöitä. Lähisukulaisten käyttäminen lisää rodulle tyypillisten sairauksien kantajien ja sitä kautta myös sairastuvien yksilöiden määrää.
Sisäsiitos kaventaa myös koiran perimän monimuotoisuutta ja se on uhka rodun terveydelle. Eräs tärkeä perimän geenialue on koirien MHC-kompleksi (Major Histocompactibility Complex). Tässä geenialueessa on suurimäärä yksilön immuunivasteeseen vaikuttavia geenejä ja aluetta kutsutaan myös II luokan leukosyytti antigeeni (DLA) alueeksi. Nämä geenit vastaavat koiran omien mm. kudosten tunnistamisesta ja vieraiden patogeenien tunnistamisesta ja tuhoamisesta. Näitä immunogeenejä pidetäänkin alueella mahdollisimman monimuotoisina, jotta ne kykenevät reagoimaan erilaisiin viruksiin, bakteereihin ja muihin vieraisiin tunkeilijoihin.
Joidenkin koirarotujen DLA-monimuotoisuus on varsin niukka ja tämä altistaa ne erilaisille autoimmuunisairauksille. Tällaisia sairauksia tunnetaan kymmeniä erilaisia mm. diabetes, lupus, reuma, polyartriitti, kilpirauhasen vajaatoiminta, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, Addisonin tauti ja perianaalifistelia. Koirillakin on osoitettu jo useassa autoimmuunisairaudessa yhteys näihin DLA-geeneihin. Niiden testaaminen on tärkeää sairauksien vastustamiseksi ja monimuotoisuuden ylläpitämiseksi omassa kasvatuslinjassa ja koko rodussa.
DLA-alueen monimuotoisuutta voidaan nyt seurata koirien DNA:sta. DLA-monimuotoisuuden ideana on testata koiran immunogeenien (3 eri geeniä) alleelit ja käyttää saatua geenitietoa hyväksi jalostuksessa niin, että astutuspartneriksi valittaisiin yksilö, jolla on mahdollisimman erilaiset geenit. Tällöin tulevat pennut perisivät vanhemmiltaan mahdollisimman monta erilaista immunogeeniyhdistelmää ja tämä monimuotoistaisi linjan ja vähitellen koko rodun alleelikirjoa. Mitä monimuotoisempi alleelikirjo on, sitä terveemmällä pohjalla rotukin on! Samalla kertaa selviää kantavatko testatut koirat mahdollisesti jotakin tunnettua rodun autoimmuunisairauteen altistavaa riskialleelia. Sellaista koiraa ei kannata käyttää jalostuksessa. Näin esimerkiksi saksanpaimenkoirien DRB1-riskialleeli, joka lisää tautiriskiä 5-10-kertaisesti. Riskialleeleja tunnistetaan koko ajan uusia.
Esimerkki DLA-monimuotoisuuden testaamisesta:
1. Canigen testaa jalostukseen käytettävän nartun ja sen 2-3 uroskandidaatin DLA-geenit.
2. Verrataan saatuja genotyyppejä nartun ja urosten kesken ja valitaan astutukseen uros, joka eroaa eniten nartun genotyypeistä, jolloin varmistetaan uusia erilaisia geeniyhdistelmien syntyminen tuleville pennuille. Jos narttu ja uros ovat molemmat samaa genotyyppiä, pennut perivät vanhemmiltaan vain samat geenimuodot ja tämä vain kaventaa linjan sekä rodun perimää , minkä lisäksi se saattaa uhata myös koko rodun terveyttä.
DLA-monimuotoisuustesti (DRB, DQA ja DQB -geenien yhteistesti)
Koirien DLA-monimuotoisuuden seuraaminen ja sen merkitys
Koirilla esiintyy spontaanisti useita erilaisia perinnöllisiä sairauksia samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Useiden sairauksien yleisyys rodussa saattaa olla kuitenkin jopa kymmenkertainen ihmiseen verrattuna. Tämä ilmiö juontuu puhdasrotuisten koirien rotuhistoriasta. Puhtaat rodut on luotu usein muutamasta yksilöstä ja niiden taustalla on aina voimakkaasti sisäsiitosta eli jalostukseen käytetään lähisukulaisia tai ylen määrin samoja yksilöitä. Lähisukulaisten käyttäminen lisää rodulle tyypillisten sairauksien kantajien ja sitä kautta myös sairastuvien yksilöiden määrää.
Sisäsiitos kaventaa myös koiran perimän monimuotoisuutta ja se on uhka rodun terveydelle. Eräs tärkeä perimän geenialue on koirien MHC-kompleksi (Major Histocompactibility Complex). Tässä geenialueessa on suurimäärä yksilön immuunivasteeseen vaikuttavia geenejä ja aluetta kutsutaan myös II luokan leukosyytti antigeeni (DLA) alueeksi. Nämä geenit vastaavat koiran omien mm. kudosten tunnistamisesta ja vieraiden patogeenien tunnistamisesta ja tuhoamisesta. Näitä immunogeenejä pidetäänkin alueella mahdollisimman monimuotoisina, jotta ne kykenevät reagoimaan erilaisiin viruksiin, bakteereihin ja muihin vieraisiin tunkeilijoihin.
Joidenkin koirarotujen DLA-monimuotoisuus on varsin niukka ja tämä altistaa ne erilaisille autoimmuunisairauksille. Tällaisia sairauksia tunnetaan kymmeniä erilaisia mm. diabetes, lupus, reuma, polyartriitti, kilpirauhasen vajaatoiminta, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, Addisonin tauti ja perianaalifistelia. Koirillakin on osoitettu jo useassa autoimmuunisairaudessa yhteys näihin DLA-geeneihin. Niiden testaaminen on tärkeää sairauksien vastustamiseksi ja monimuotoisuuden ylläpitämiseksi omassa kasvatuslinjassa ja koko rodussa.
DLA-alueen monimuotoisuutta voidaan nyt seurata koirien DNA:sta. DLA-monimuotoisuuden ideana on testata koiran immunogeenien (3 eri geeniä) alleelit ja käyttää saatua geenitietoa hyväksi jalostuksessa niin, että astutuspartneriksi valittaisiin yksilö, jolla on mahdollisimman erilaiset geenit. Tällöin tulevat pennut perisivät vanhemmiltaan mahdollisimman monta erilaista immunogeeniyhdistelmää ja tämä monimuotoistaisi linjan ja vähitellen koko rodun alleelikirjoa. Mitä monimuotoisempi alleelikirjo on, sitä terveemmällä pohjalla rotukin on! Samalla kertaa selviää kantavatko testatut koirat mahdollisesti jotakin tunnettua rodun autoimmuunisairauteen altistavaa riskialleelia. Sellaista koiraa ei kannata käyttää jalostuksessa. Näin esimerkiksi saksanpaimenkoirien DRB1-riskialleeli, joka lisää tautiriskiä 5-10-kertaisesti. Riskialleeleja tunnistetaan koko ajan uusia.
Esimerkki DLA-monimuotoisuuden testaamisesta:
1. Canigen testaa jalostukseen käytettävän nartun ja sen 2-3 uroskandidaatin DLA-geenit.
2. Verrataan saatuja genotyyppejä nartun ja urosten kesken ja valitaan astutukseen uros, joka eroaa eniten nartun genotyypeistä, jolloin varmistetaan uusia erilaisia geeniyhdistelmien syntyminen tuleville pennuille. Jos narttu ja uros ovat molemmat samaa genotyyppiä, pennut perivät vanhemmiltaan vain samat geenimuodot ja tämä vain kaventaa linjan sekä rodun perimää , minkä lisäksi se saattaa uhata myös koko rodun terveyttä.
