Pääsivu
#&@##!!! 
Ja niin edelleen..
Mua suututtaa tällä hetkellä niin tavattoman paljon ettei tosikaan
Eilen illalla meidän nartut Jojo ja Dii päättivät taasen ottaa yhteen kohtalokkain seurauksin. Jojolla on toinen poski ja kaulan sivu raadeltu kunnolla. Diillä pienempiä haavoja.
Kun olimme vihdoin saaneet koirat erotettua toisistaan, tein heti ensimmäiseksi niin, että suihkutin molemmat niin että näin haavat jota oli tullut. Molemmat olivat nimittäin yltä päältä veressä. Suihkuttelun jälkeen selvisi, että veri jota oli ympäriinsä ja molemmissa oli lähinnä Jojon. Haava oli aika reilu ja verta valui edelleen.
Soitin heti vihdin päivystävälle kunnaneläinlääkärille - hän ei vastannut. Soittelin noin minuutin välein puolisen tuntia tähän päivystysnumeroon, ilman että kukaan vastasi.
Koska verta valui edelleen tuon puolen tunnin jälkeen aloin jo huolestumaan ja päätin, että ei kai tässä sitten muu auta kun lähteä täältä Vihdistä ajamaan Helsingin pieneläinklinikalle, että se on kuitenkin auki ihan varmasti.
Matkalla soittelin edeleen siihen kunnan päivystävään numeroon, eikä edelleenkään kukaan vastannut. Pääsimme vihdoin perille Viikkiin ja menimme sisälle. Ensinnäkään vastaanottotiskillä ei ollut ketään, vaan vahtimestari tuli kysymään että mikäs teillä on? Ja heti perään, että taitaa olla tappelun jäljiltä kun tuollasia haavoja on.. Vastasin että kyllä ja hän meni hakemaan hoitajaa.
Hoitajan saapuessa koppiin, hän otti ensin tietomme jotka löytyivätkin koneelta jo, koska olimme aiemminkin käyneet siellä. Sitten tuli mielenkiintoisia uutisia: Koska ette ole Helsinki/vantaa/espoo alueelta, teiltä peritään 100€ lisämaksu sen päälle, että tähän aikaan on muutenkin kaksinkertaiset hinnat. Sen lisäksi siirrytte jonon päähän, eli kaikki tulevat potilaat pääsevät teitä ennen vastaanotolle...
ETTÄ MITÄ?!?! ajattelin itsekseni, mutta vastasin asiallisesti että, selvä. Kysyin kutienkin että löytyykö täältä toista päivystävää eläinlääkäriä jostain, ja vastaus oli että ei...
Koska Jojosta edelleen valui verta joka sotki lattioita siellä vaan enempi vaikka yritimme pyyhkiä verta koko ajan pois käsipyyhkeillä, päätin että menen ulos odottamaan. Samalla soittelin kaikkia tuttavia läpi jos jollain olisi jotain tietoa avoinna olevasta eläinlääkäristä. Soitin myös 020202 palveluun jota niin paljon mainostetaan. Sainkin neljän eri paikan yhteystiedot joilla on maininta nettisivuillaan, että ovat 24h auki. Soitin kaikkii numeroihin useamman kerran, mutta kas! Ei vastausta!
Soittelin siinä samalla myös siihen Vihdin päivystävään, mutta ei edelleenkään vastausta.
Pieneläinklinikalle Viikissä näytti saapuvan koko ajan enemmän potilaita, tullessamme odottavia oli neljä, hetken päästä jo kuusi.. Katsoin melkein itku kurkussa Jojoa joka surkeana seisoa jökötti siinä verta valuen.
Päätin, että ei tästä tällä lailla yhtään mitään tule... Ymmärsin etten saisi apua mistään suunnasta, eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi itse tehdä sen mitä pystyy. Lähdin siis ajamaan takaisin kotiinpäin....
Matkalla soittelin edelleen sinnikkäästi siihen päivystävän eläinlääkärin numeroihin, jos vaikka joku vastaisi, mutta kukaan ei edelleenkään ollut vastannut siihen mennessä kun olin päässyt takaisin kotiin.
Eipä siinä sitten muu auttanut kun alkaa tohtoroimaan parhaan mukaan ja sainkin vihdoin verenvuodon tyrehtymään. Pikkutunneilla taisimme sitten molemmat nukahtaa Jojon kanssa ja aamulla soitinkin heti Skutille jotta saisin ajan, ja aika saatiin.
Siellä tuomio oli selvä: Haavat ovat tulehtuneet, ne olisi syytä leikata auki koska takana on sylkirauhasia, jos olisi heti tapahtuman jälkeen päästy lääkärille, tämä olisi voitu tehdä, mutta tässä vaiheessa ei voisi muuta kun antaa kipulääkettä ja antibiootteja ja katsoa uudelleen kun tulehdus ollaan saatu kuriin.
Olin REVETÄ suuttumuksesta siihen paikkaan
En tietenkään sen vuoksi mitä skuti sanoi, vaan sen vuoksi että kaikki on mennyt näin. Että itse tajusin heti tapahtuman jälkeen että tulehdusriski on suuri ja pyrin kaikin mahdollisin tavoin päästä hoidattamaan haavat, mutta kun ei ollut ketään joka olisi ottanut vastaan. ONNEKSI kuitenkin ei käynyt toivottoman pahasti ja tyttö näyttää toipuvan, vaikka hieman heikossa kunnossa onkin..
Ja niin edelleen.. Mua suututtaa tällä hetkellä niin tavattoman paljon ettei tosikaan
Eilen illalla meidän nartut Jojo ja Dii päättivät taasen ottaa yhteen kohtalokkain seurauksin. Jojolla on toinen poski ja kaulan sivu raadeltu kunnolla. Diillä pienempiä haavoja.
Kun olimme vihdoin saaneet koirat erotettua toisistaan, tein heti ensimmäiseksi niin, että suihkutin molemmat niin että näin haavat jota oli tullut. Molemmat olivat nimittäin yltä päältä veressä. Suihkuttelun jälkeen selvisi, että veri jota oli ympäriinsä ja molemmissa oli lähinnä Jojon. Haava oli aika reilu ja verta valui edelleen.
Soitin heti vihdin päivystävälle kunnaneläinlääkärille - hän ei vastannut. Soittelin noin minuutin välein puolisen tuntia tähän päivystysnumeroon, ilman että kukaan vastasi.
Koska verta valui edelleen tuon puolen tunnin jälkeen aloin jo huolestumaan ja päätin, että ei kai tässä sitten muu auta kun lähteä täältä Vihdistä ajamaan Helsingin pieneläinklinikalle, että se on kuitenkin auki ihan varmasti.
Matkalla soittelin edeleen siihen kunnan päivystävään numeroon, eikä edelleenkään kukaan vastannut. Pääsimme vihdoin perille Viikkiin ja menimme sisälle. Ensinnäkään vastaanottotiskillä ei ollut ketään, vaan vahtimestari tuli kysymään että mikäs teillä on? Ja heti perään, että taitaa olla tappelun jäljiltä kun tuollasia haavoja on.. Vastasin että kyllä ja hän meni hakemaan hoitajaa.
Hoitajan saapuessa koppiin, hän otti ensin tietomme jotka löytyivätkin koneelta jo, koska olimme aiemminkin käyneet siellä. Sitten tuli mielenkiintoisia uutisia: Koska ette ole Helsinki/vantaa/espoo alueelta, teiltä peritään 100€ lisämaksu sen päälle, että tähän aikaan on muutenkin kaksinkertaiset hinnat. Sen lisäksi siirrytte jonon päähän, eli kaikki tulevat potilaat pääsevät teitä ennen vastaanotolle...
ETTÄ MITÄ?!?! ajattelin itsekseni, mutta vastasin asiallisesti että, selvä. Kysyin kutienkin että löytyykö täältä toista päivystävää eläinlääkäriä jostain, ja vastaus oli että ei... Koska Jojosta edelleen valui verta joka sotki lattioita siellä vaan enempi vaikka yritimme pyyhkiä verta koko ajan pois käsipyyhkeillä, päätin että menen ulos odottamaan. Samalla soittelin kaikkia tuttavia läpi jos jollain olisi jotain tietoa avoinna olevasta eläinlääkäristä. Soitin myös 020202 palveluun jota niin paljon mainostetaan. Sainkin neljän eri paikan yhteystiedot joilla on maininta nettisivuillaan, että ovat 24h auki. Soitin kaikkii numeroihin useamman kerran, mutta kas! Ei vastausta!
Soittelin siinä samalla myös siihen Vihdin päivystävään, mutta ei edelleenkään vastausta.
Pieneläinklinikalle Viikissä näytti saapuvan koko ajan enemmän potilaita, tullessamme odottavia oli neljä, hetken päästä jo kuusi.. Katsoin melkein itku kurkussa Jojoa joka surkeana seisoa jökötti siinä verta valuen.
Päätin, että ei tästä tällä lailla yhtään mitään tule... Ymmärsin etten saisi apua mistään suunnasta, eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi itse tehdä sen mitä pystyy. Lähdin siis ajamaan takaisin kotiinpäin....
Matkalla soittelin edelleen sinnikkäästi siihen päivystävän eläinlääkärin numeroihin, jos vaikka joku vastaisi, mutta kukaan ei edelleenkään ollut vastannut siihen mennessä kun olin päässyt takaisin kotiin.
Eipä siinä sitten muu auttanut kun alkaa tohtoroimaan parhaan mukaan ja sainkin vihdoin verenvuodon tyrehtymään. Pikkutunneilla taisimme sitten molemmat nukahtaa Jojon kanssa ja aamulla soitinkin heti Skutille jotta saisin ajan, ja aika saatiin.
Siellä tuomio oli selvä: Haavat ovat tulehtuneet, ne olisi syytä leikata auki koska takana on sylkirauhasia, jos olisi heti tapahtuman jälkeen päästy lääkärille, tämä olisi voitu tehdä, mutta tässä vaiheessa ei voisi muuta kun antaa kipulääkettä ja antibiootteja ja katsoa uudelleen kun tulehdus ollaan saatu kuriin.
Olin REVETÄ suuttumuksesta siihen paikkaan
En tietenkään sen vuoksi mitä skuti sanoi, vaan sen vuoksi että kaikki on mennyt näin. Että itse tajusin heti tapahtuman jälkeen että tulehdusriski on suuri ja pyrin kaikin mahdollisin tavoin päästä hoidattamaan haavat, mutta kun ei ollut ketään joka olisi ottanut vastaan. ONNEKSI kuitenkin ei käynyt toivottoman pahasti ja tyttö näyttää toipuvan, vaikka hieman heikossa kunnossa onkin..
