Luonnetesteistä

Luonnetestistä löytyy tietoa kirjoituksesta "Luonnetesti - Mitä ja miksi?" artikkelista joka esittelee luonnetestin ja sen osa-alueet.
Mikäli haluaa osallistua oman koiransa kanssa luonnetestiin, löytyy testikalenteri Palveluskoiraliiton sivulta tai Kennelliiton julkaisemasta Koiramme-lehdestä.

Nykypäivänä kun saamme lukea lööpeistä vähän väliä koirista jotka ovat käyneet jonkun kimppuun, luonnetestien merkkitys korostuu. Tietysti pohjimmiltaan ongelmat syntyvät siitä, etteivät ihmiset osaa lukea koiraansa tai pahimmassa tapauksessa eivät ymmärrä koiraeläimiä ja niiden käyttäytymistä laisinkaan
Kuitenkin luonnetestit voivat auttaa tässä hieman, eritoten kun suunnitellaan jonkun tietyn yksilön käyttämistä jalostukseen.

Itse ehdottaisinkin, että emme pitäisi niin hirmuista meteliä ikävistä tapahtumista, vaan keskittyisimme niiden ennaltaehkäisyyn perehtymällä koirien sielunelämään, testaamalla koiramme pentuna ja aikuisena ja tekemällä valintamme tulosten perusteella. Siitä voidaan olla montaa eri mieltä mitä testit kertovat ja kuinka luotettavia ne ovat. Ympäristö vaikuttaa HYVIN paljon lopputulokseen (pennusta aikuiseksi) mutta niin vaikuttavat lähtökohdatkin.

Tanskandoggien PEVISAa ollaan uusimassa, samoin JTOta. Ehdotinkin, että niihin lisättäisiin luonnetestipakko, tosin ilman raja-arvoja.

Luonnetesti on tietääkseni ainut virallinen tapa testata koiran luonnetta ja reaktioita eri tilanteissa. Se tuo esille aika hyvin ainakin sen, miten helposti tai vaikeasti koira on provosoitavissa ns. "huonoon" käytökseen. Sanon "huonoon" koska monesti ihmisen mielestä huono käytös on koiralle hyvinkin luonnollista ja/tai ihmisen itse aiheuttamaa (esim. se että koira suojelee omistajaansa yli-innokkaasti).

Aikamoinen harhaluulo on, että luonnetesti olisi vain palveluskoirille! Luonnetesti kertoo ihan yhtä paljon chihuahuasta kun rottweilerista tai tiibetinspanielista.. Tietenkään ei sovi olettaa, että tipsu ja rotikka saavat samat pisteet samoista osa-alueista, vaan pitäisi aina verrata luonnetestitulosta rotumääritelmään ja sen luonnekuvaukseen.

Jos olisi luonnetestipakko, moni kasvattaja voisi tietysti viisveisata sen tuloksista. Kuitenkaan kukaan ei voisi enää väittää, ettei tiennyt koiransa olevan vaikkapa hyvin terävä, tai väittää arvioineensa väärin. Samaten pennunostajan olisi mahdollista pyytää nähdä vanhempien luonnetestituloksen ja tehdä siitä omat päätelmänsä. Kotioloissa kun ei yleensä kovin kummosia tapahdu ja pennunostajan on jokatapauksessa tehtävä päätelmänsä vanhemmista hyvinkin nopeasti. Harvoin pennunostajalla on mahdollisuutta seurailla vanhempien toimia ja luonnetta tunti tai päiväkausia.

TÄYSIN samaa mieltä! Itse kävin edesmenneen ranskis narttuni kanssa luonnetestissä 2005 ennen pentuja
Se oli mielenkiintoinen kokemus ja koira toimi kuin olin olettanutkin, täydet pisteet luoksepäästäväisyyydessä, toimintakyky ja taisteluhalu kohtuullinen, puolustushalu kohtuullinen hillitty, hermorakenne suhteellisen rauhallinen, kovuus hieman pehmeä. Aika tyypillinen ranskis ettenkö sanoisi Oli toki aika vasta täyttänyt 2vuotta, olisi tietysti kertonut koirasta enemmän jos vähän vanhempana olisi käynyt (omasta mielestäni), mutta kun kerta päästiin mukaan varasijalta niin ei siinä enää mietitty
Rotu kun rotu tulisi testata. Vaikkakin luonnetesti on suppea verrattuna MH-luonnekuvaukseen se antaa aika hyvin osviittaa.
Mutta pelkästään jo ilman suosituksia saati pakkoja niin luonnetestit on enemmän ku ammuttu täyteen
Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta kun soittaa varaamaan paikkaa sillä kellonlyömällä kun voi ilmoittautua ja pääsetkin varasijalle nr.15?! Jotenki testi täyttyi vissiin järjestävän seuran jäsenistä ennen ilmoittautumisaikaa...