Pääsivu
PUUTIAISEN LEVITTÄMÄT TAUDIT KOIRALLA
Puutiainen eli Ixodes ricinus on hämähäkkieläimiin kuuluva verta imevä
niveljalkainen. Sitä esiintyy suuressa osassa Eurooppaa. Suomessa
puutiaisia tavataan maan etelä- ja keskiosassa, erityisesti Ahvenanmaalla,
lounaissaaristossa ja etelärannikolla. Puutiaisen elinympäristöä ovat
lepikot ja muut varjoisat ja kosteat metsät sekä heinikkoiset
pensaikkoalueet, joissa aluskasvillisuus tarjoaa sopivan ilmankosteuden.
Puutiaisen elinkiertoon kuuluu neljä kehitysvaihetta, muna-,
toukka-, nuoruus - sekä aikuismuodon naaras tai uros. Voidakseen kehittyä
seuraavalle asteelle tarvitsee puutiainen sekä toukka- että
nuoruusvaiheessa yhden veriaterian. Aikuisen naarankin pitää imeä itsensä
täyteen verta, ennen kuin se pystyy munimaan. Toisinaan myös urokset voivat
imeä verta. Lähes aikuisen puutiaisen näköiset, mutta pienemmät, toukka-
ja nuoruusmuodot imevät verta noin 3-7 vrk ajan yleensä pienistä
nisäkkäistä tai linnuista. Aikuiset naaraat valitsevat uhrikseen
keskikokoisen tai suuren nisäkkään ja voivat olla kiinnittyneenä 7-13 vrk.
Suomen olosuhteissa puutiaisen elinkierto on ainakin kolme vuotta, jolloin
jokainen kehitysvaihe kestää vuoden. Puutiainen ehtii siis elämässään imeä
3 kertaa verta, yleensä kerran kesässä. Varsinaista puutiaiskautta on
kesä-toukokuusta syyskuuhun. Puutiaiset voivat olla aktiivisia vielä yli
+5 C asteessa. Kylmän vuodenajan punkki talvehtii jäätyneenä.
Puutiainen voi toimia monien ihmisten ja eläinten tautien vektorina. Verta
imiessään siirtyy isäntäeläimestä tautia aiheuttavia mikrobeja ja uusi uhri
saa tartunnan seuraavan veriaterian yhteydessä. Monet taudinaiheuttajat
voivat säilyä puutiaisen elimistössä pitkään, kehitysvaiheesta toiseen ja eräät
taudit voivat jopa siirtyä sukusolujen mukana seuraavaan puutiaissukupolveen.
Suomessa puutiaisten levittämiä infektioita ovat mm. borrelioosi (Lymen tauti),
Puutiaisaivokuume (kumlingen tauti, TBE, tick-borne enkephalitis),
Erlichioosi, tularemia (jänisrutto), sekä babesioosi.
Borrelioosi
Tunnetuin puutiaisvälitteinen infektio, jonka aiheuttajana on spirokeettoihin
kuuluvien Borrelia-suvun bakteerit.
Tartuntatapa puutiaisen pureman kautta; bakteerit siirtyvät syljessä, mutta
tämä tapahtuu yleensä vasta sitten kun puutiainen on ehtinyt olla kauemmin
kuin vuorokauden kiinnittyneenä isäntäeläimeen. Tautia esiintyy mm
ihmisillä, koirilla, hevosilla ja naudoilla. Tavallisia oireita koirilla
ovat ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu sekä niveltulehdukset ja niistä
johtuvat ontumat ja liikuntavaikeudet. Borrelioosi voi aiheuttaa myös
imusolmuketulehduksia sekä munuais- ja sydänvaurioita. Hevosilla on
todettu taudin yhteydessä niveltulehduksien lisäksi keskushermoston
tulehduksia. Myös naudoilla on raportoitu sydänlihas- ja munuaistulehduksia.
Diagnoosi perustuu oireiden ohella vasta-aineiden osoituksena seerumista.
Borrelioosin hoidossa paras tulos saavutetaan jos kliinistä tapausta lääkitään heti alkuvaiheessa. Niveltulehdustapauksien hoitoa vaikeuttaa se, että ontumista ja lihaskipuja on vaihtelevasti lääkityksestä huolimatta. Tauti uusii usein antibioottiterapian loputtua. Käytettäviä antibiootteja ovat doxisykliini, uudemmat erytromyciiniderivaatit ja kolmannen polven kefalosporiinit. Hankalissa tapauksissa suonensisäinen penisilliinikin tulee kysymykseen – potilaalla pitää silloin olla suonikanyyli.
Borrelia on resistentti aminoglykosideille ja quinoloneille. Joissakin tapauksissa käytetään antibioottihoidon lisäksi kipu-tulehduslääkitystä. Punkkien ehkäisy on tärkeää tunnetuilla borrelioosialueilla. Koirille käytettäviä valmisteita ovat esim. fibronil (tuotenimellä Frontline) ja permethrin (tuotenimellä Exspot). Frontlinea suihkutetaan iholle painon mukaisesti määräytyvä määrä neljän viikon välein. Exspottia tiputetaan koiran lapojen väliin (alle 15 kg koirille 1 pipetti ja yli 15 kg koirille 2 pipetillistä) ja isoilla koirilla myös lanneselän päälle.
Erlichioosi
Ehrlichiat ovat riketsioihin lukeutuvia bakteereja, jotka tavallisesti
infektoivat ja lisääntyvät isäntäeläintensä veren valkosoluissa. Jo pitkään
on tunnettu Erlichia phagosytophilia-lajin aiheuttama nautakarjan ja
lampaiden tauti, laidunkuume. Lisäksi on löydetty erlichia -lajeja, jotka
ovat osoittautuneet punkinvälitteisiksi taudinaiheuttajiksi monilla
eläinlajeilla.
E.canis on koiran erlichiosin aiheuttajamikrobi. Sen vektorieläimenä toimii
koiran ruskea punkkilaji Rhipicephalus sangineus, eikä suomalainen
puutiaislaji luultavasti voi levittää tautia. Yleisin tauti on
trooppisissa ja subtrooppisissa maissa, joissa ilmasto on otollinen tälle
koirapunkille. Suomessa on tuontikoirasta löydetty "tropical canine
pansytopenia".
Hevosilla tunnetaan kaksi erlichia -lajia, joista toinen voi aiheuttaa
taudin myös koiralle (E.equi) ja mahdollisesti myös ihmiselle. Kumpaakaan
lajia ei ole todettu Suomessa.
Koirien ja hevosten erlichioositapauksia on raportoitu ainakin Ahvenanmaalla.
Borrelioosin tavoin erlichiosin oireet voivat olla hyvin epämääräisiä:
kuumeilua, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Noin puolella ruotsalaisista
erlichioositartunnan saaneista koirapotilailla on todettu nivelkipuja,
raajojen jäykkyyttä ja ontumaa. Lisäksi on raportoitu tasapainohäiriöitä,
kalpeat limakalvot, suurentuneet imusolmukkeet, oksentelua, ripulia,
hengitystieoireita sekä lisääntynyttä juomista.
Tavallisia muutoksia verenkuvassa ovat anemia ja alhainen verihiutaleiden osuus.
Taudin akuuttivaiheessa verisivelystä voidaan löytää verisoluista
lymyilevät mikrobit. Erlichiabakteerien DNA voidaan osoittaa verinäytteestä
PCR -menetelmällä.
Puutiaisaivokuume
TBE (tick-borne enkephalitis)
Puutiaisaivokuumeen aiheuttaja on flavi -ryhmään kuuluva virus. Tautia on
luultu esiintyvän vain ihmisillä. Tiedetään, että virus voi infektoida
montaa eläinlajia ja viremiavaihe on lyhyt ja tavallisesti oireeton.
Ruotsissa on epäilty muutamaa TBE – aivokuumetapausta. Tapaukset ovat hyvin
harvinaisia.
Ihmisellä taudinkuva on kaksivaiheinen. 1-2 viikon pituinen inkubaatio – vaihe,
jonka jälkeen flunssaoireita, kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja ja
hengitystieoireita. Toisessa vaiheessa oireina ovat kova kuume, päänsärky,
pahoinvointi, oksentelua, lihaskivut ja niskajäykkyys. Halvausoireita voi
kehittyä. Ennuste on kuitenkin hyvä ja toipuminen tapahtuu parissa
kuukaudessa. Suuri osa tartunnan saaneista ihmisistä ei sairastu lainkaan
tai saa vaan lieviä ensimmäisen vaiheen oireita.
Koirilla TBE infektiossa on oireena kuumetta, väsymystä ja
hermo-lihasoireita kuten tasapainohäiriöitä, hoippumista, lihaskramppeja
ja vapinaa sekä raajahalvauksia.
Artikkelin kirjoittanut:
Pieneläinhoitaja Saara Kauppila
Koira-Kissaklinikka Oy,
Turku
Puutiainen eli Ixodes ricinus on hämähäkkieläimiin kuuluva verta imevä
niveljalkainen. Sitä esiintyy suuressa osassa Eurooppaa. Suomessa
puutiaisia tavataan maan etelä- ja keskiosassa, erityisesti Ahvenanmaalla,
lounaissaaristossa ja etelärannikolla. Puutiaisen elinympäristöä ovat
lepikot ja muut varjoisat ja kosteat metsät sekä heinikkoiset
pensaikkoalueet, joissa aluskasvillisuus tarjoaa sopivan ilmankosteuden.
Puutiaisen elinkiertoon kuuluu neljä kehitysvaihetta, muna-,
toukka-, nuoruus - sekä aikuismuodon naaras tai uros. Voidakseen kehittyä
seuraavalle asteelle tarvitsee puutiainen sekä toukka- että
nuoruusvaiheessa yhden veriaterian. Aikuisen naarankin pitää imeä itsensä
täyteen verta, ennen kuin se pystyy munimaan. Toisinaan myös urokset voivat
imeä verta. Lähes aikuisen puutiaisen näköiset, mutta pienemmät, toukka-
ja nuoruusmuodot imevät verta noin 3-7 vrk ajan yleensä pienistä
nisäkkäistä tai linnuista. Aikuiset naaraat valitsevat uhrikseen
keskikokoisen tai suuren nisäkkään ja voivat olla kiinnittyneenä 7-13 vrk.
Suomen olosuhteissa puutiaisen elinkierto on ainakin kolme vuotta, jolloin
jokainen kehitysvaihe kestää vuoden. Puutiainen ehtii siis elämässään imeä
3 kertaa verta, yleensä kerran kesässä. Varsinaista puutiaiskautta on
kesä-toukokuusta syyskuuhun. Puutiaiset voivat olla aktiivisia vielä yli
+5 C asteessa. Kylmän vuodenajan punkki talvehtii jäätyneenä.
Puutiainen voi toimia monien ihmisten ja eläinten tautien vektorina. Verta
imiessään siirtyy isäntäeläimestä tautia aiheuttavia mikrobeja ja uusi uhri
saa tartunnan seuraavan veriaterian yhteydessä. Monet taudinaiheuttajat
voivat säilyä puutiaisen elimistössä pitkään, kehitysvaiheesta toiseen ja eräät
taudit voivat jopa siirtyä sukusolujen mukana seuraavaan puutiaissukupolveen.
Suomessa puutiaisten levittämiä infektioita ovat mm. borrelioosi (Lymen tauti),
Puutiaisaivokuume (kumlingen tauti, TBE, tick-borne enkephalitis),
Erlichioosi, tularemia (jänisrutto), sekä babesioosi.
Borrelioosi
Tunnetuin puutiaisvälitteinen infektio, jonka aiheuttajana on spirokeettoihin
kuuluvien Borrelia-suvun bakteerit.
Tartuntatapa puutiaisen pureman kautta; bakteerit siirtyvät syljessä, mutta
tämä tapahtuu yleensä vasta sitten kun puutiainen on ehtinyt olla kauemmin
kuin vuorokauden kiinnittyneenä isäntäeläimeen. Tautia esiintyy mm
ihmisillä, koirilla, hevosilla ja naudoilla. Tavallisia oireita koirilla
ovat ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu sekä niveltulehdukset ja niistä
johtuvat ontumat ja liikuntavaikeudet. Borrelioosi voi aiheuttaa myös
imusolmuketulehduksia sekä munuais- ja sydänvaurioita. Hevosilla on
todettu taudin yhteydessä niveltulehduksien lisäksi keskushermoston
tulehduksia. Myös naudoilla on raportoitu sydänlihas- ja munuaistulehduksia.
Diagnoosi perustuu oireiden ohella vasta-aineiden osoituksena seerumista.
Borrelioosin hoidossa paras tulos saavutetaan jos kliinistä tapausta lääkitään heti alkuvaiheessa. Niveltulehdustapauksien hoitoa vaikeuttaa se, että ontumista ja lihaskipuja on vaihtelevasti lääkityksestä huolimatta. Tauti uusii usein antibioottiterapian loputtua. Käytettäviä antibiootteja ovat doxisykliini, uudemmat erytromyciiniderivaatit ja kolmannen polven kefalosporiinit. Hankalissa tapauksissa suonensisäinen penisilliinikin tulee kysymykseen – potilaalla pitää silloin olla suonikanyyli.
Borrelia on resistentti aminoglykosideille ja quinoloneille. Joissakin tapauksissa käytetään antibioottihoidon lisäksi kipu-tulehduslääkitystä. Punkkien ehkäisy on tärkeää tunnetuilla borrelioosialueilla. Koirille käytettäviä valmisteita ovat esim. fibronil (tuotenimellä Frontline) ja permethrin (tuotenimellä Exspot). Frontlinea suihkutetaan iholle painon mukaisesti määräytyvä määrä neljän viikon välein. Exspottia tiputetaan koiran lapojen väliin (alle 15 kg koirille 1 pipetti ja yli 15 kg koirille 2 pipetillistä) ja isoilla koirilla myös lanneselän päälle.
Erlichioosi
Ehrlichiat ovat riketsioihin lukeutuvia bakteereja, jotka tavallisesti
infektoivat ja lisääntyvät isäntäeläintensä veren valkosoluissa. Jo pitkään
on tunnettu Erlichia phagosytophilia-lajin aiheuttama nautakarjan ja
lampaiden tauti, laidunkuume. Lisäksi on löydetty erlichia -lajeja, jotka
ovat osoittautuneet punkinvälitteisiksi taudinaiheuttajiksi monilla
eläinlajeilla.
E.canis on koiran erlichiosin aiheuttajamikrobi. Sen vektorieläimenä toimii
koiran ruskea punkkilaji Rhipicephalus sangineus, eikä suomalainen
puutiaislaji luultavasti voi levittää tautia. Yleisin tauti on
trooppisissa ja subtrooppisissa maissa, joissa ilmasto on otollinen tälle
koirapunkille. Suomessa on tuontikoirasta löydetty "tropical canine
pansytopenia".
Hevosilla tunnetaan kaksi erlichia -lajia, joista toinen voi aiheuttaa
taudin myös koiralle (E.equi) ja mahdollisesti myös ihmiselle. Kumpaakaan
lajia ei ole todettu Suomessa.
Koirien ja hevosten erlichioositapauksia on raportoitu ainakin Ahvenanmaalla.
Borrelioosin tavoin erlichiosin oireet voivat olla hyvin epämääräisiä:
kuumeilua, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Noin puolella ruotsalaisista
erlichioositartunnan saaneista koirapotilailla on todettu nivelkipuja,
raajojen jäykkyyttä ja ontumaa. Lisäksi on raportoitu tasapainohäiriöitä,
kalpeat limakalvot, suurentuneet imusolmukkeet, oksentelua, ripulia,
hengitystieoireita sekä lisääntynyttä juomista.
Tavallisia muutoksia verenkuvassa ovat anemia ja alhainen verihiutaleiden osuus.
Taudin akuuttivaiheessa verisivelystä voidaan löytää verisoluista
lymyilevät mikrobit. Erlichiabakteerien DNA voidaan osoittaa verinäytteestä
PCR -menetelmällä.
Puutiaisaivokuume
TBE (tick-borne enkephalitis)
Puutiaisaivokuumeen aiheuttaja on flavi -ryhmään kuuluva virus. Tautia on
luultu esiintyvän vain ihmisillä. Tiedetään, että virus voi infektoida
montaa eläinlajia ja viremiavaihe on lyhyt ja tavallisesti oireeton.
Ruotsissa on epäilty muutamaa TBE – aivokuumetapausta. Tapaukset ovat hyvin
harvinaisia.
Ihmisellä taudinkuva on kaksivaiheinen. 1-2 viikon pituinen inkubaatio – vaihe,
jonka jälkeen flunssaoireita, kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja ja
hengitystieoireita. Toisessa vaiheessa oireina ovat kova kuume, päänsärky,
pahoinvointi, oksentelua, lihaskivut ja niskajäykkyys. Halvausoireita voi
kehittyä. Ennuste on kuitenkin hyvä ja toipuminen tapahtuu parissa
kuukaudessa. Suuri osa tartunnan saaneista ihmisistä ei sairastu lainkaan
tai saa vaan lieviä ensimmäisen vaiheen oireita.
Koirilla TBE infektiossa on oireena kuumetta, väsymystä ja
hermo-lihasoireita kuten tasapainohäiriöitä, hoippumista, lihaskramppeja
ja vapinaa sekä raajahalvauksia.
Artikkelin kirjoittanut:
Pieneläinhoitaja Saara Kauppila
Koira-Kissaklinikka Oy,
Turku
